Ruila ja ensimmäisiä treenejä

Ilmakuva Ruilan tallialueesta ja kartanosta.

Ruilan kylä sijaitsee Harjumaalla vajaan kolmenkymmenen kilometrin päässä Tallinnasta, hyvin lähellä Pärnun tietä.

Ruilan kartano, nykyisin ala-aste ja museo.

Ruilan Tallin kotisivut

Tallit on rakennettu Ruilan kartanon maille, historiaa alueella on 1400-luvulta. Tallirakennukset ovat jyhkeitä paksuseinäisiä kivirakennuksia, jotka ovat tyypilliseen tapaan rakennettu kehäksi sisäpihan ympärille.

Kartanon ja tallialueen väliin jää kaksi isoa kuitupohjaista ratsastuskenttää. Tallin piha rajoittuu kahteen maneesiin, jotka on yhdistetty käytävällä toisiinsa. Isomman ja uudemman maneesin takana on pääosa hiekkatarhoista, muutama nurmitarha sekä isot laidunalueet.


Ruilan tien toisella puolella on myös valtavat laidunalueet ja niiden keskellä pieni Ruilan järvi.

Tallimiljöö on historiaa huokuva, kaunis, erittäin huolella kunnostettu ja pidetty, hyvin siisti ja hevoset selvästi viihtyvät. Tallilla toimii myös oma hevosklinikka Ruila klinik, jota pitää Andres Tuvi (myös FEI-ell, eli tuttu monelle kv-kisaajalle).

Ruilan tallilla valmentautuvat ja pitävät hevosiaan suuri osa Viron kansainvälisestikin menestyneistä ratsastajista, kuten Rein ja Katrin Pill, Tiit Kivisild, Margit Mägi, Linda Randpere sekä My Relander.

Sakke kurkkii karsinasta

---


Tiistaina ja keskiviikkona oli jo ensimmäisiä sileän treenejä Isman ja Saken kanssa. Isma oli niin tohkeissaan ja jännittynyt, että riekkui ja pukitteli. Saipahan sarkastisia kehuja hyvästä takaosastaan, mikä kävikin lähes kattoparruissa välillä. Treeneri Riina totesi, että Isman etuosaa pitää vahvistaa ja takaosaa hieman rauhoittaa, muuten sen kanssa tulee sarjan väleissä ongelmia. Eiköhän se tuosta rauhoitu, kun esteitä aletaan korottaa - toivottavasti :)

Sakke on käyttäytynyt todella herrasmiesmäisesti. Yhtään se ei ole äijää, ei vaikka maneesissa on välillä ollut melko paljonkin liikennettä. Kengittäjä Veiko kävi laittamassa sen kaviot ja nyt se alkaa liikkua todella hyvin.


Lauantaina oli sitten ensimmäiset oikeat estetreenit. Rosa meni heti aamusta ensin Virgolla Reinin ja Tiitin seurassa erilaisia jumppa- ja pieniä rataharjoituksia. Virgo oli niin tohkeissaan, röhki ja röhisi ja yritti käydä vähän jopa kierroksilla, se nautti päästessään taas pitkästä aikaa hyppäämään. Virgo hyppäsi hyvin, mutta Rosa itse joutuu kyllä kiinnittämään huomioita käsiinsä, jotka ovat hiljalleen talvitauolla alkaneet nousta liian ylös. Siitä hän sai kotiläksyjä sekä Reiniltä, että Riinalta.

Päivemmällä jatkettiin sitten samoja harjoituksia Ismalla ja Sakella. Nyt Ismakin oli jo hieman rauhoittunut ja hyppäsi ajoittain todella WAU-hyppyjä. Sopivassa ponnistuspaikassa se näyttää todella hyvää jalkatekniikkaa. Hieman etäisyyksissä on vielä hakemista ja Rosalla totuttautumista hyppyyn, niin terävä se välillä on.


Pieni pätkä Isman valmennuksesta:
https://www.facebook.com/1915504768675474/videos/vb.1915504768675474/1988600411365909/?type=2&theater


ja Sakke oli niin mainio, se toimii kuin pienen ihmisen mieli :)

Lähdön hetki nyt lyö...

Yöllä oli satanut hieman lunta ja pakastanut sopivasti. Ja oli se hiekoitustraktorikin tainnut muutaman hiekanjyväsen käydä tielle kylvämässä. Uskaltauduimme siis matkaan ja ihan hyvin pääsimme kotoa Sammaliston tallin kautta Länsisatamaan. Kotoa lähtivät Virgin ja Talan sekä Sampista Sakke ja Isma. Kaikki lastautuivat hienosti, eikä Sakke ollut moksiskaan matkakumppaneistaan. Eniten mölyä itsestään piti King Virgo, jonka piti muiden lastauksen aikana pyöriä narun jatkona tallin pihalla häntä tötteröllä ja leikkiä äijää.


Ehdimme hyvissä ajoin (viimeisellä minuutilla siis, kuten tavallista) Tallinkin cargon checkaukseen ja saimme autolle hyvän rauhallisen paikan ihan laivan keulasta. Tallinkin rekkakuskibuffetaamiaiset eivät koskaan ole olleet meidän varsinaisia suosikkeja, mutta kun on nälkä, niin hyvin uppoaa :)


Matka sujui kaikinpuolin hyvin ja perillä Ruilassa oli odottamassa lähes huhtikuinen aurinkoinen sää :)

Ihanaa oli nähdä Virgin Expressin ilme, kun hän tuli autosta ulos ja tajusi tulleensa KOTIIN. Korvat ja häntä tötteröllä hän tanssahteli parkkipaikalla ja katseli innoissaan ympärilleen. Muutenkin kaikki näytti olevan ennallaan, viimeksihän kävimme täällä puolisen vuotta aiemmin. Ihmiset olivat - jos mahdollista - vielä ystävällisempiä kuin edellisellä kerralla tullessa ja hepat kotiutuivat vanhaan-uuteen-talliin hyvin.


Eikun odottamaan uusia treenejä!

Paperisotaa ja pakkausta

Tänään tehtiin kaikille matkaan lähteville hevosille EU:n sisäisen kaupan vaatimat tuonti/vientiasiakirjat, eli virkaeläinlääkäri Raisa kävi tsekkaamassa hevosten päivän kunnon, matkustuskelpoisuuden ja luovutti ulkomaan matkailuun tarvittavat traces-paperit. Ja taas pääsi äiti itkemään, että kyllä Suomessa kaikki on kallista. Sama paperinippu maksaa Virossa 25 euroa, Suomessa AVI veloittaa siitä 200 euroa, josta varsinaisen tarkastus- ja paperityön tehnyt eläinlääkäri saa vain murto-osan :(




Nyt on kuitenkin kaikki rokotus-, kengitys-, paperi- ja passiasiat kunnossa. Ismalla ei ole vielä FEIn passia, mutta se ehditään hakea myöhemminkin. Vielä olisi edessä hevoskuljetusauton pakkaaminen aamun aikaista lähtöä varten valmiiksi. Hevoskuljetuksesta ja kuorma-auton kuljettamisesta vastaava groomiäiti tosin pureskelee rystysiään ajokelien takia. Koko päivä on yritetty alueen asukkaiden kanssa yhteistyössä saada teiden kunnossapidosta huolehtivaa tahoa hiekoittamaan meille johtavaa neljäntoistakilometrin tieosuutta. Kaikki, jotka ovat meillä joskus käyneet, tietävät miten mäkinen ja mutkainen tää maalaistie on ja nyt se on aivan peilikirkkaan jään ja veden peitossa. Äiti on sitä mieltä, että ilman hiekoitusta lastattu kuorma-auto ei nouse edes ensimmäisen ylämäen puoleen väliin ennen kuin alkaa valua omatoimisesti takaisin alas- tai sivullepäin. Elämme siis jonkinasteisessa jännityksessä aamuun, jolloin nähdään onko hiekkaa tielle saatu tai keli hieman pakkasen myötä muuttunut. Varasuunnitelmana on sitten startata vasta lauantaina.

Hieman julkisuutta ja uutisia :)

Kuukauden verran Rosa on käynyt kokeilemassa Sammaliston tallilla useammankin kasvattajan nuoria hevosia. Joukossa oli kivoja ja todella kivoja, mutta lopulta valinta oli Rosalle todella helppoa.

Tänään se sitten tuli julkisuuteen, Rosan ja Markuksen (Lindblom) sopimus yhteistyöstä ja valitut hevoset.

RatsastusPlus-liite 18.1.2016

Ensimmäisen valinnan teki Markus itse ehdottamalla jo muutama viikko sitten, että Rosa kokeilisi yhtä jalostusoreista. Huvittavaa oli se, että Rosa itse oli edellisellä kerralla tallilla käydessä todennut, että "tuo olis tosi kiva". Ja siinä se nyt oli sitten tarjolla, Satisfaction II, eli kotoisammin "Sakke":

Satisfaction II - kuva Eeva-Liisa Penttilä

 Saken esittely Sammaliston Tallin omilla sivuilla: http://sammalistontalli.com/oriasema/sammaliston-orit/satisfaction-ii-1

Toinen Rosalle tuleva hevonen on Markuksen oma kasvatti 7-vuotias tamma ST Charysma (i. Centimor, e. Lady Logan, ei. Liostro), eli "Isma".

ST Charysma - kuva Sammaliston tallin arkisto

Sakke on kilpaillut ennen jalostusoriin uraansa Tsekeissä tasolle S* (noin 140-145) asti, sekä käväissyt Tanskassa junioriratsastajan alla. Tämä junnu kuitenkin päätyi ostamaan Saken täysveljen, Marko Kutcherinkin alla nähdyn Satisfaction I (FHR) ja tällöin Markukselle tarjoutui mahdollisuus ostaa Sakke Suomeen. Saken ratsastettavuus on ihan uskomattoman hyvä ja se syttyy kivasti esteille. Tavoite olisi kisata sillä nyt kevätkaudella mahdollisimman paljon kv-kisoja. Sakke on edelleen jalostuskäytössä, joten toukokuun alusta täytyy katsoa kisaohjelma sitten tilanteen mukaan.


Isma on valtavan skoupikas, mutta vähän raaka, sileällä hieman laiskanpulska, mutta se myös syttyy hienosti esteillä :) Sillä ei ole vielä kisattu kuin muutama seurakisa raviskalla, mutta Sammaliston ratsuttaja Titta Fransson on tehnyt sen kanssa nyt hyvää työtä josta on hyvä Rosan jatkaa.


Näiden kanssa on nyt sitten tarkoitus tammikuun lopussa startata kohti Ruilaa valmentautumaan. Luonnollisestikin mukaan lähtevät nyt lomailleet vanhat herrat Virgin ja Talan :)

Joulun odotusta ja kevään suunnittelua

Maajoukkuevalmennettavien kuivaleirin jälkeen on yritetty hahmottaa kevään kilpailukalenterin runkoa leirillä sovittujen kilpailujen lisäksi. Paljon olisi mielenkiintoisia yhden, kahden ja kolmen tähden kv-kisoja keväällä. Puolan Ciekocinkon kolmen peräkkäisen viikonlopun putki esimerkiksi touko-kesäkuun vaihteessa olisi kiva vaihtoehto. Harmi, että se on päällekkäin Suomen ensimmäisten GP-kisojen kanssa, varsinkin kun niistä Ypäjä on määritetty PM-katsastukseksi.

Pari viime kuukautta on myös etsitty nuorta hevosta Talanin ja Virgon rinnalle kasvamaan. Etsintöjä on tehty parin tutun FWB-kasvattajan "varastoista" ajatuksella, että voisimme tehdä kaikkia osapuolia hyödyttävää yhteistyötä. Rosa saisi nuoren kilpa- ja valmennuskumppanin ja kasvattajan hevosta voitaisiin viedä hyvässä valmennuksessa tavoitteellisesti eteenpäin. Siis tällainen pienimuotoinen "Ride-My-Horse"-proggis. Aika monta kivaa ja mielenkiintoista onkin tarjolla, onpahan esille tullut myös pari hieman kokeneempaakin vaihtoehtoa.

Kohta pitäisi tehdä valintoja, koska Rosa on lähdössä alkuvuodesta takaisin Viron Ruilaan valmentautumaan ja pitäisi ilmoittaa, kuinka monen hevosen kanssa jotta saadaan tallipaikat vahvistettua.

Ihan uskomatonta, että jouluun on enää kolme viikkoa aikaa. Yhtään ei olla sitäkään ehditty tässä miettiä, mutta kai se on kohta alettava joululahjoja valikoimaan.

Hevoset on nyt kevyemmällä liikutuksella ja kyllä ne nauttivatkin. Virgolla ei aamuisin mene kahta minuuttiakaan ulkona, kun on jo mudassa korviaan myöten. Siirsimme sen isolle parin hehtaarin alueelle, niin saa purkaa omaehtoisesti energiaansa. Siellä se laukkailee ja pukittelee omia koreografioitaan pitkin päivää. Ja leikkii niin oria kohti tammatarhaa. Taitaa nauttia, vanha herra.

Varsatkin vieroitettiin eli pistettiin yhtenä iltana sisälle otettaessa eri karsinaan kuin tammat. Eipä siinä mitään sen ihmeempää sitten ollutkaan, kaikki tuntuivat olevan "omista huoneista" tosi onnellisia. Mustikka ainakin näytti nukkuvan ensimmäistä kertaa pitkään aikaa aivan pitkin pituuttaan karsinassaan kun oli tilaa.

Kuvassa Stardust Black Pearl "Pöllö" ja Queen's Quidame "Pikku-Myy".

Kuivaleirillä Järvenpäässä

Rosa ja Virgo kutsuttiin junioreiden maajoukkuevalmennettavien A-renkaaseen kilpailutulosten perusteella. Aluksi he eivät olleet edes hakeneet valmennuksiin, koska hakuaikana ei oikein ollut tiedossa, miten yhteistyö lähtisi liikkeelle. Kun kilpailutuloksia sitten alkoi tulla, laittoi Sanna viestiä, että pitäisi laittaa suostumus liittoon menemään.

Tänään oli kaikkien (pl. sennut) maajoukkuevalmennettavien ensimmäinen kuivaleiri Järvenpäässä. Sanna ja Marina olivat kutsuneet meidät A-renkaalaiset nuoret, junnut, lapset ja poniratsastajat keskustelemaan tulevien valmennusten ja tulevan kevään harjoitteluista.

Paikalla oli tosi kivasti valmennettavia vanhempineen ja kotivalmentajineen. Jopa ulkomailla valmentautuvat ja kisaavat olivat tulleet paikalle! Aiempaan mj-valmennukseen rrattuna oli tosi kiva, että Sanna junnujen ja nuorten sekä Marina poni- ja lapsiratsastajien valmentajina järjestivät tällaisen yhteisen tilaisuuden.

Päivän aikana käytiin hyvin läpi, miten valmennusviikonloput tullaan järjestämään ja suunniteltiin kevään kisakalentereita yhteisten kansallisten ja kv-kisojen osalta. Näyttäisi siltä, että porukalla tähdätään pariksi viikoksi Norjan Drammeniin huhtikuussa. Lisäksi sovittiin, että luodaan julkinen facebook-seinä, johon voidaan päivittää tietoa maajoukkuevalmennettavien uutisia, koska se selvästi kiinnostaa "suurta yleisöä". Ehkä hyvällä tiedotuksella saadaan näin myös vähennettyä turhien huhujen leviämistä :) Tämä seinä löytyykin nyt:

Esteratsastusmaajoukkuevalmennettavat 2016 facebookissa

Ja lopuksi tietenkin se yhteiskuva:

Kohti Tampereen palkintoa, tai sitten ei.

Aamuyön pikkutunneilla viritetty klipperi lähti laulamaan ennen aamukasia ja tuntia myöhemmin Virgo oli siistitty kohtuulliseen edustuskuntoon. Korvatupsut sai jäädä, kun päähän tulee kuitenkin huppu. Eilisen masennusmielialan vuoksi mitään varusteita ei oltu putsattu saati sitten pakattu. Niinpä heitimme nopeasti muut hevoset tarhoihin, siivosimme tallin ja aloimme laittaa kisavarusteita pakkauskuntoon. Laskimme, että jos pääsemme lähtemään yhdentoista pintaan, ehdimme vielä sopivasti ennen 120-luokan alkua Niihamaan.

Ja tänäkin vuonna talvi yllätti. Puoli yhdentoista aikaan tuli kavereilta viestiä, että Tampereella on ihan täysi talvi, pakkasta ja piha liukas. Siispä etsimään hokkeja ja työkaluja (samalla kun käytiin rakentavaa keskustelua siitä, tarvitaanko hokkeja vai ei). Tietenkään ne eivät olleet siellä, mihin ne viime keväänä oli jätetty... tai sitten niitä ei ollut sinne jätetty :( Reilun tunnin äheltämisen, parin vertavuotavan sormen ja ehkä jokusen ärräpään jälkeen molemmilla pojilla oli kuitenkin kantahokit alla. Tässä vaiheessa Virgo oli luonnollisesti jo ehtinyt sotkea itsensä vähemmän valkoiseksi. Pojat autoon, auto käyntiin ja kauhistunut vilkaisu öljynpainemittariin. Kuskilla ja apukuskilla oli paineet kyllä tapissa, mutta Ivecossa ei. Pienen odottelun jälkeen paineet kuitenkin lähtivät kuorkissakin nousuun, ehkäpä jokin suodatin oli hieman hyhmässä - täytyypä muistaa tilata syyshuolto. Hieman jäi kuitenkin alitajuntaan vaivaamaan, oliko kyse vain suodattimista.

Akaan kohdalla alettiin laskea jäljellä olevia kilometrejä ja katsella kelloa. Ajoissa ehtiminen alkoi olla mahdoton tehtävä, niinpä otettiin puhelu kisakansliaan. Sieltä löytyi ymmärrystä ja saimme Talden lähtöaikaa hinattua hieman myöhemmäksi. Kaiken säädön ja sähläyksen jälkeen olimme lopulta niin ajoissa paikalla, että jouduttiin odottelemaan Talanin kanssa verryttelyyn pääsyä reilu puoli tuntia.

Mikael Forstenin suunnittelemat radat olivat hyvät ja teknisesti sopivan haasteelliset. Talan otti 120- "lämmittelyluokassa", jonka arvostelu oli C (estevirheet muutetaan ajaksi), nollat ja oli lopputuloksissa toinen.

Roro & Talde, 120-cm, 0 vp ja 2.sija

130-luokka alkoi hyvin, perusradalta nollat, mutta sitten hieman ahne lähestyminen toisen vaiheen ekalle esteelle vasemmasta kaarteesta ja Talde veti lossit kiinni. Siitä sitten nopea voltti ja matka jatkui, loppurata meni lentäen ja hyvin. Ihan hyvä fiilis jäi joka tapauksessa, kun nähtiin, että pappa hyppää taas entisellä iloisuudella.

Roro & Talde, 130-cm, 0/4 vp

Päivän pääluokka oli Tampere palkinnon 140 cm, jossa osallistujia oli vain 8. Etukäteen oli hevosurheilussa hehkutettu, että radalla nähdään oikein kansainvälisiä hevosia, eli Roron Virgo ja Nooran Lord Lohengrin. Näitä myös veikattiin voittajiksi. No, olihan siellä muitakin nopeita ratsastajia ja hienoja hevosia. Perusradan suorittivat puhtaasti Roro, Tytteli ja Noora. Rosan lähtönumero oli 4. ja toiseen vaiheeseen lähtiessä hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin yrittää tehdä mahdollisimman nopea aika, nollilla tietenkin. Tiukasta kaarteesta ajauduttiin kuitenkin hieman liian lähelle isoa okseria ja siitä tuli pudotus. Nopea nelonen siis. Tyttelin nuori ja lupaava heppa otti toisesta vaiheesta kaksi puomia. Noora pääsi lähtemään luokan viimeisenä tietäen, että rauhallinen puhdas rata riittää voittoon. Ja niin riittikin. Viimeinen este heilui kannattimilla jonkin aikaa, mutta ei pudonnut, joten lopputulos oli Nooralle hopeinen kiertopalkinto ja Rorolle kakkossija. Vähän harmitti, mutta eipähän tarvinnut huonolle ratsukolle hävitä :)

Roro & Virgo, 140-cm, 0/4 ja 2.sija

Perinteeksi on muodostunut Tampereen reissuilla poiketa Pälkäneen Aapiskukon Heseen syömään Mätöt. Mättöjä on kahdenlaisia, LohtuMättö ja HyvänTuulenMättö. Tänään se oli jotain tältä väliltä, ehkä kuitenkin ihan positiivisilla fiiliksillä.

Kotiin päästiin iltakymmenen pintaan. Pitkä päivä, mutta ei kuitenkaan ihan turha. Koti- ja kisahepat saivat hoivailunsa ja  iltaporkkanansa ja sitten valot sammuksiin ja unta palloon. Varustehuolto saa kyllä odottaa huomiseen, kun vielä pitää ehtiä paijailemaan Pikku-Ukko...

Sininen päivä; Poikien rusetit