Kohti Tampereen palkintoa, tai sitten ei.

Aamuyön pikkutunneilla viritetty klipperi lähti laulamaan ennen aamukasia ja tuntia myöhemmin Virgo oli siistitty kohtuulliseen edustuskuntoon. Korvatupsut sai jäädä, kun päähän tulee kuitenkin huppu. Eilisen masennusmielialan vuoksi mitään varusteita ei oltu putsattu saati sitten pakattu. Niinpä heitimme nopeasti muut hevoset tarhoihin, siivosimme tallin ja aloimme laittaa kisavarusteita pakkauskuntoon. Laskimme, että jos pääsemme lähtemään yhdentoista pintaan, ehdimme vielä sopivasti ennen 120-luokan alkua Niihamaan.

Ja tänäkin vuonna talvi yllätti. Puoli yhdentoista aikaan tuli kavereilta viestiä, että Tampereella on ihan täysi talvi, pakkasta ja piha liukas. Siispä etsimään hokkeja ja työkaluja (samalla kun käytiin rakentavaa keskustelua siitä, tarvitaanko hokkeja vai ei). Tietenkään ne eivät olleet siellä, mihin ne viime keväänä oli jätetty... tai sitten niitä ei ollut sinne jätetty :( Reilun tunnin äheltämisen, parin vertavuotavan sormen ja ehkä jokusen ärräpään jälkeen molemmilla pojilla oli kuitenkin kantahokit alla. Tässä vaiheessa Virgo oli luonnollisesti jo ehtinyt sotkea itsensä vähemmän valkoiseksi. Pojat autoon, auto käyntiin ja kauhistunut vilkaisu öljynpainemittariin. Kuskilla ja apukuskilla oli paineet kyllä tapissa, mutta Ivecossa ei. Pienen odottelun jälkeen paineet kuitenkin lähtivät kuorkissakin nousuun, ehkäpä jokin suodatin oli hieman hyhmässä - täytyypä muistaa tilata syyshuolto. Hieman jäi kuitenkin alitajuntaan vaivaamaan, oliko kyse vain suodattimista.

Akaan kohdalla alettiin laskea jäljellä olevia kilometrejä ja katsella kelloa. Ajoissa ehtiminen alkoi olla mahdoton tehtävä, niinpä otettiin puhelu kisakansliaan. Sieltä löytyi ymmärrystä ja saimme Talden lähtöaikaa hinattua hieman myöhemmäksi. Kaiken säädön ja sähläyksen jälkeen olimme lopulta niin ajoissa paikalla, että jouduttiin odottelemaan Talanin kanssa verryttelyyn pääsyä reilu puoli tuntia.

Mikael Forstenin suunnittelemat radat olivat hyvät ja teknisesti sopivan haasteelliset. Talan otti 120- "lämmittelyluokassa", jonka arvostelu oli C (estevirheet muutetaan ajaksi), nollat ja oli lopputuloksissa toinen.

Roro & Talde, 120-cm, 0 vp ja 2.sija

130-luokka alkoi hyvin, perusradalta nollat, mutta sitten hieman ahne lähestyminen toisen vaiheen ekalle esteelle vasemmasta kaarteesta ja Talde veti lossit kiinni. Siitä sitten nopea voltti ja matka jatkui, loppurata meni lentäen ja hyvin. Ihan hyvä fiilis jäi joka tapauksessa, kun nähtiin, että pappa hyppää taas entisellä iloisuudella.

Roro & Talde, 130-cm, 0/4 vp

Päivän pääluokka oli Tampere palkinnon 140 cm, jossa osallistujia oli vain 8. Etukäteen oli hevosurheilussa hehkutettu, että radalla nähdään oikein kansainvälisiä hevosia, eli Roron Virgo ja Nooran Lord Lohengrin. Näitä myös veikattiin voittajiksi. No, olihan siellä muitakin nopeita ratsastajia ja hienoja hevosia. Perusradan suorittivat puhtaasti Roro, Tytteli ja Noora. Rosan lähtönumero oli 4. ja toiseen vaiheeseen lähtiessä hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin yrittää tehdä mahdollisimman nopea aika, nollilla tietenkin. Tiukasta kaarteesta ajauduttiin kuitenkin hieman liian lähelle isoa okseria ja siitä tuli pudotus. Nopea nelonen siis. Tyttelin nuori ja lupaava heppa otti toisesta vaiheesta kaksi puomia. Noora pääsi lähtemään luokan viimeisenä tietäen, että rauhallinen puhdas rata riittää voittoon. Ja niin riittikin. Viimeinen este heilui kannattimilla jonkin aikaa, mutta ei pudonnut, joten lopputulos oli Nooralle hopeinen kiertopalkinto ja Rorolle kakkossija. Vähän harmitti, mutta eipähän tarvinnut huonolle ratsukolle hävitä :)

Roro & Virgo, 140-cm, 0/4 ja 2.sija

Perinteeksi on muodostunut Tampereen reissuilla poiketa Pälkäneen Aapiskukon Heseen syömään Mätöt. Mättöjä on kahdenlaisia, LohtuMättö ja HyvänTuulenMättö. Tänään se oli jotain tältä väliltä, ehkä kuitenkin ihan positiivisilla fiiliksillä.

Kotiin päästiin iltakymmenen pintaan. Pitkä päivä, mutta ei kuitenkaan ihan turha. Koti- ja kisahepat saivat hoivailunsa ja  iltaporkkanansa ja sitten valot sammuksiin ja unta palloon. Varustehuolto saa kyllä odottaa huomiseen, kun vielä pitää ehtiä paijailemaan Pikku-Ukko...

Sininen päivä; Poikien rusetit