Tänään tehtiin kaikille matkaan lähteville hevosille EU:n sisäisen kaupan vaatimat tuonti/vientiasiakirjat, eli virkaeläinlääkäri Raisa kävi tsekkaamassa hevosten päivän kunnon, matkustuskelpoisuuden ja luovutti ulkomaan matkailuun tarvittavat traces-paperit. Ja taas pääsi äiti itkemään, että kyllä Suomessa kaikki on kallista. Sama paperinippu maksaa Virossa 25 euroa, Suomessa AVI veloittaa siitä 200 euroa, josta varsinaisen tarkastus- ja paperityön tehnyt eläinlääkäri saa vain murto-osan :(
Nyt on kuitenkin kaikki rokotus-, kengitys-, paperi- ja passiasiat kunnossa. Ismalla ei ole vielä FEIn passia, mutta se ehditään hakea myöhemminkin. Vielä olisi edessä hevoskuljetusauton pakkaaminen aamun aikaista lähtöä varten valmiiksi. Hevoskuljetuksesta ja kuorma-auton kuljettamisesta vastaava groomiäiti tosin pureskelee rystysiään ajokelien takia. Koko päivä on yritetty alueen asukkaiden kanssa yhteistyössä saada teiden kunnossapidosta huolehtivaa tahoa hiekoittamaan meille johtavaa neljäntoistakilometrin tieosuutta. Kaikki, jotka ovat meillä joskus käyneet, tietävät miten mäkinen ja mutkainen tää maalaistie on ja nyt se on aivan peilikirkkaan jään ja veden peitossa. Äiti on sitä mieltä, että ilman hiekoitusta lastattu kuorma-auto ei nouse edes ensimmäisen ylämäen puoleen väliin ennen kuin alkaa valua omatoimisesti takaisin alas- tai sivullepäin. Elämme siis jonkinasteisessa jännityksessä aamuun, jolloin nähdään onko hiekkaa tielle saatu tai keli hieman pakkasen myötä muuttunut. Varasuunnitelmana on sitten startata vasta lauantaina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti