Mun on pakko kisaa´- kvaalien metsästystä, osa I

Vettä sataa ja fiilis on muutenkin sähköinen. Hieman luonteikas kimo muutti meille siis toissapäivänä, eilen sille haettiin kilpailuluvat ja ilmoittauduttiin jälkkärinä SRC:n 130 ja 135 luokkiin ihan vaan SM-kvaaleja varten. Toivottavasti vanha viisaus lahjattomista harjottelijoina pitää paikkansa, sillä herkistelyt uuden hevosen kanssa jäivät kevyen keventelyn tasolle eilispäivänä. Mutta ei huolta, onhan kuski käynyt hobusen selässä ja jopa hypännytkin kerran viime juhannuksena. Joten näillä taas mennään. Virgo on hyvin viritetty Pietarin kolmen tähden kisoissa viime viikonloppuna, joten kevyt alkujumppa ei sitä varmaan harmittanut.

Aina se on yhtä jännää lähteä uuden hevosen kanssa kisoihin. Yhtään et tiedä, miten se menee traikkuun, miten se matkustaa ja miten käyttäytyy kisapaikalla. Tottunut matkustaja tämä hevonen kyllä on, mutta lastauksessa, purussa ja satuloinnissa on näemmä ihan pakko hyöriä, pyöriä ja heilutella takajalkoja.

Ei ollut kiitollinen rooli Mikollekaan valmentajana nähdä hevonen ensimmäistä kertaa kisojen verryttelyssä. Siinä hetki ihmeteltiin ja lopulta Mikko päätti ottaa puhelun Viroon kysyäkseen käyttöohjeita. Onneksi Virgo on yksinkertainen pakkaus näillä korkeuksilla, tuot sen esteelle järkevään paikkaan niin se hyppää yli.

Eka rata on korkeudella 130 cm. Kenttä lainehtii ja jonkin asteinen epävarmuutta oli aistittavissa. Lopputuloksen muuten ihan kvaaleja ajatellen siedettävä tulos, mutta kiitos taaksepäin ratsastuksen (joka ei ole sama kuin peruuttaminen) tulokseen lisättiin se kirottu 1vp enimmäisajan ylityksestä. Ei siis muuta kuin nokka kohti kaatosadetta ja seuraavalle radalle.

Toka rata korkeudella 135 cm meni sitten jo paremmin. Kiitos Nooran tsemppauksen verryttelyssä, saatiin pilottikin vähän rentoutumaan. Tulos 8 vp, riittää yhdeksi kvaalitulokseksi.

Pakkasimme itsemme ja hevosen traikkuun ja kotimatkalta soittelimmekin sitten jo RidersInniin jälki-ilmoittautumista huomiselle...